19. marraskuuta 2017

Rosa Meriläinen & Sanna Seiko Salo: NE - Kuukautiskirja


Rosa Meriläinen & Sanna Seiko Salo: NE - Kuukautiskirja
Kustantanut: Karisto (2017)
Sivuja: 170

"... Keskustelu aiheesta on helpottanut huomattavasti ahdistustani ja häpeääni."

Näin kertoo Tuukka kappaleessa Kuukautiset eivät ole vain naisten juttu. Mielestäni se on oleellisin asia tässä kirjassa. Olit sitten cisnainen, naisoletettu, transmies tai muunsukupuolinen, on kuukautiset tabu, jota ei keskusteluun juuri nosteta. Vasta vuonna 2017 saimme kuukautissuojamainoksiin punaista nestettä sinisen sijaan. Eiköhän se kerro, kuinka sinut olemme tämän noin puolta maapallon väestöä koskevan ilmiön kanssa. Ja tämän tabun Meriläinen ja Seiko Salo haluavat murtaa.

NE on informatiivinen, hauska, vertaistukea ja lohtua antava kirja, joka käsittelee kuukautisia monesta näkökulmasta. Kirja käy läpi kaiken kehossa pörräävistä hormoneista eri kuukautissuojien hyviin ja huonoihin puoliin, kuukautisten kulttuurisiin ja sosiaalisiin puoliin sekä erilaisiin tositarinoihin. Kirjasta saa lukea hulvattomimmat menkkamokat ja riipaisevat tarinat siitä, kuinka lääkärit eivät usko vakaviin oireisiin, jotka johtuvat endometrioosista. Löytyy sieltä SWOT-analyysikin! 

Vaikka kuukautiset ovat olleet elämässäni yli vuosikymmenen, oli kirjassa silti uutta tietoa. Etenkin vanhempien haastateltavien kokemuksia oli mielenkiintoista, vaikkakin hiukan kauhistuttavaa lukea. Kuinka peiteltyä ja hävettyä veren vuotaminen on, vaikka olisi paljon huolestuttavampaa, jos niin ei tapahtuisi. Miksi normaali kehon toiminto on niin ällöttävää ja kamalaa ja hävettävää? Vaikka kirja tarjoaa faktoja aiheesta kuin aiheesta, on mielestäni sen kulttuurinen ja yhteiskunnallinen viesti tärkein. Tässä tapauksessa viesti on, että tämä on tärkeää informaatiota ja tärkeä asia, josta puhua. Kun ne kerran kuitenkin meihin vaikuttaa, miksei otettaisi niitä haltuun ja tehtäisi taas maailmasta hiukan helpompi paikka elää, kuukautiskipuineen kaikkineen?

12. marraskuuta 2017

Liv Strömquist: Kielletty hedelmä


Liv Strömquist: Kielletty hedelmä
Suomentanut: Helena Kulmala
Kustantanut: Sammakko (2016)
Sivuja: 143

"No mutta hei! Te ehkä luulette kulttuurissamme olevan ongelmana, että se jota tavataan kutsua "naisen sukuelimeksi" on vähätelty ja häpeällinen... että se käsitetään joksikin, mistä ei saa puhua... että se on lakaistu maton alle, vaiennettu, koettu kiusalliseksi... ja ettei sillä ole edes kunnollista nimeä!"

Näin alkaa Liv Strömquistin nerokas Kielletty hedelmä, sarjakuvamuotoon tehty tietopaketti "siitä jota tavataan kutsua naisen sukuelimeksi". Kirja käy läpi miehet jotka ovat liian kiinnostuneita tästä elimestä, kuukautiset ja niihin liittyvät asenteet, intiimikirurgian, sen miksi vulvasta* ei puhuta (*joka tarkoittaa siis naisen ulkoisia sukupuolielimiä, jota minäkään en tiennyt ennen tätä kirjaa), klitoriksen monenlaiset kohtalot ja sen, miten avaruusoliot suhtautuisivat alastonpiirroksiin ihmisistä. Noin muun muassa. Varoitus: naisen orgasmistakin puhutaan!

Strömquist tietää asiansa ja kirja vilisee lähdeviitteitä. Sarjakuvamuotoa ja huumoria ei siis pidä sekoittaa fiktioon ja keksittyyn hömppään, tämä kirja on täyttä asiaa. Ja millaista asiaa se onkaan. Tiesittekö, että viimeinen klitoriksen poistoleikkaus itsetyydyksen estämiseksi tehtiin Yhdysvalloissa vuonna 1948 viisivuotiaalle tytölle? Tiesittekö, että klitoriksen oikea koko ja muoto löydettiin vasta 1998 eli kaksi vuotta ennen 2000-lukua? Tiesittekö, että kuukautissiteet koostuvat 90%:sti raakaöljystä, joka ei poistu luonnosta koskaan? MIETITTEKÖ TEKIN, MIKSEI NÄISTÄ ASIOISTA OLE KOSKAAN ENNEN KERROTTU?!

Tämän mieltä järkyttävän tietotulvan Strömquist on yhdistänyt huikean hyvään huumoriin. Strömquistin kritiikki on viiltävää, asenteet tulevat kristallinkirkkaasti selväksi eikä huumori vie siitä mitään pois. Olen kehittänyt todella räkäisen naurun ja sitä naurua pääsin nauramaan jo kirjan sivulla 8. Tiesittekö, että Kellogg's-murojen kehittäjä John Harvey Kellogg oli myös lääkäri? Hänen mielestään itsetyydytys aiheutti kaikenlaisia vaivoja ja sairauksia. "-Miksi polveani särkee?" ja herra Kellogg sanoisi "-Liikaa klitorisstimulanssia." Eihän tälle voi kuin nauraa!

Tämä on mielestäni parasta, mitä feministinen kirjallisuus voi tarjota. Kertoa faktoja, jotka järkyttävät ja suututtavat ja saavat haluamaan muuttaa maailmaa ja sen asenneilmapiiriä, mutta joka tekee sen niin, ettei lukija lannistu, vaan nauraa näillä älyttömyyksille ja on kirjan lopussa viisaampi ja kenties enemmän sinut kuukautisveren, PMS:n ja klitoriksen kanssa, sukupuolesta riippumatta. 

8. marraskuuta 2017

Emmi Nieminen & Johanna Vehkoo: Vihan ja inhon internet


Emmi Nieminen & Johanna Vehkoo: Vihan ja inhon internet
Kustantanut: Kosmos (2017)
Sivuja: 148
Arvostelukappale

"Jos puututaan vain ylilyönteihin, missä menee raja?"

Viha ja väkivalta tulevat jokaisen arkeen. Uutisotsikot, HBO:n isoimmat sarjat, jännityskirjallisuus. Tai sitten oma elämä, omaan yksityisyyteen ja turvallisuuteen tunkeutuva uhka, joka saa pelkäämään tuttua työmatkaa ja kotona olemista. Suun avaamista, ääneen sanomista. Elämistä.

Vihapuhe, uhkailu ja väkivaltafantasiointi koskee erityisesti vähemmistöjä ja heikommassa asemassa olevia. Vihapuherikoksissa naisia ei kuitenkaan ole asetettu suojeltuihin ryhmiin, kuten esimerkiksi seksuaali-, sukupuoli- ja etniset vähemmistöt ovat. Mikään ei suojele naisia, elleivät he kuulu johonkin muuhun "heikon" kategoriaan, jolla tappouhkauksia satelee Facebookiin, sähköpostiin ja foorumeille. Ja niitähän tulee niin paljon, etteivät ne mene esitutkintaa pidemmälle.

Johanna Vehkoon kirjoittama ja Emmi Niemisen kuvittama Vihan ja inhon internet on journalismia sarjakuvan keinoin. Se kertoo netissä tapahtuvasta vihapuheesta ja uhkailusta niin kohteiksi joutuneiden, vihapuhetta yhteiskunnallisena ilmiönä tutkivien kuin vihapuhetta levittäneiden näkökulmasta. Tämä kirja on karua luettavaa eikä se kaunistele ilmiötä. Olen samaan aikaan todella iloinen, että tämä kirja on tehty ja olemassa, ja todella surullinen siitä, että tarvitsemme kirjan, jossa ohjeistetaan mitä tulee tehdä, jos joutuu nettihyökkäyksen kohteeksi. Asiana, johon on pakko ohjeistaa varautumaan, koska sitä on niin paljon. 

Vehkoo on tehnyt journalistisen työnsä hyvin ja kirjan yksi hienoimmista asioista onkin, ettei siinä jäädä vain surkuttelemaan kohteeksi joutuneita, vaan viedään ilmiö yhteiskunnalliselle ja rakenteelliselle tasolle, katsotaan sitä niin tekijän kuin kokijan näkökulmasta. Kirjassa on faktatietoa ja henkilökohtaisia kokemuksia, hirveitä tapahtumia ja valopilkkuja. Kirjaa ei ole myöskään tehty vain surkuttelun jatkeeksi, vaan lopussa Auttajat-osiossa on konkreettisia keinoja siihen, mitä tehdä jos itse tai joku toinen joutuu netissä vihapuheen kohteeksi. Kenenkään ei tarvitse jäädä yksin eikä kenenkään tarvitse olla hiljaa vihapuhetta kokiessaan. Niemisen maalaukselliset kuvitukset ja nerokas värien käyttö täydentävät tekstiä upeasti, tekevät kokemuksesta vielä kokonaisemman. 

Vaikka inhoan sitä "tämä kirja kaikkien pitäisi lukea"-settiä, niin lukekaa tämä. Jos luet tämän tekstin, olet internetissä. Jos luet tämän tekstin, on hyvin todennäköistä että olet kokenut tai nähnyt vihapuhetta. Vaikka kirja kannustaakin naisia ottamaan ohjat omiin käsiinsä, kannustan siihen kaikkia. Internet on yhteinen paikka, jonka pitäisi olla kaikille turvallinen ja neutraali tila. Kaikkia sukupuolia tai sukupuolettomuutta edustavat voivat tuoda kokemuksiaan vihapuheesta esille, kaikki ihmiset voivat tukea ja puolustaa niitä, jotka vihapuheesta joutuvat kärsimään. Kannetaan vastuu tästä yhdessä. Tehdään internetistä vähän parempi paikka, jossa on vähemmän vihaa ja enemmän rakkautta, vähemmän itsesensuuria ja enemmän rohkeutta puuttua epäkohtiin. Ei se maailma surkuttelemalla parane. 

5. marraskuuta 2017

HELSINGIN KIRJAMESSUT 2017: Messuhulinat perjantaista sunnuntaihin

Hyvää iltapäivää kansalaiset! Tässä kävi perinteisesti, että neljän päivän kirjamessuilu ja kokopäivätyö veivät veronsa ja kirjamessua koontia saadaan vasta nyt. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eikö vain? Tuntuu, että tästä #kirjarakkauskupla:ssa elämisestä jota Helsingin kirjamessuiksikin kutsutaan, olisi jo iäisyys ja ikuisuus. Muistellaan silti parhaita paloja. 

Perjantaina paras ystäväni tuli messuilemaan ja aloitettiin päivä kuuntelemalla KirjaKallio-lavan haastattelu Emmi Niemisen ja Johanna Vehkoon feministisestä Vihan ja inhon internet -sarjakuvasta. Sattumalta heräsin perjantaina tämän sarjakuvan arvostelukappaleen toimitukseen, ei olisi ollut osuvampaa aikaa. Kaikki feministinen kirjapöhinä on aina ihan mun juttu ja täyttä rakkautta, kuten varmaan blogia lukeneet jo tietävätkin. Perjantai oli jotenkin tosi väsynyt päivä omalta osaltani, joten monia keskusteluja en käynyt kuuntelemassa. Shoppailin toki vähän (=paljon eheheh) ja kävin fanityttöilemässä Anni Kytömäkeä hakemalla Kivitaskuun nimmarin sekä Jonna Tapanaista, joka tekee maailman parasta Sivumennen-podcastia yhdessä Johanna Laitisen kanssa. Jonna tiesi mun Instagram-tilin, saatoin vähän kuolla. Jos luet tätä Jonna, oot ihana ja teit mun loppuvuodesta paremman. Pus!

Perjantaina tein myös hienoimman pinssin ikinä. Hufflepuff pride!

Lauantai alkoi Miki Liukkosen haastattelua kuuntelemalla. En kestä, kuinka hauska tyyppi Liukkonen on, jotenkin se huumori upposi muhun ihan täysillä. Onneksi O-romaani ja Elisabeth-runokokoelma löytyvät hyllystä. Kävin lauantaina kuuntelemassa myös KirjaKallion Rohkeinta on rakastaa itseään -paneelia. KirjaKallion lava on joka vuosi kiistatta paras, niin hienoa ohjelmaa ja keskustelunaiheita. Kirjamessuilla oli tänä vuonna yli 84 000 kävijää ja on hienoa, että KirjaKallion lavalla otetaan esiin tärkeitä yhteiskunnallisia puheenvuoroja ja käytetään se vaikuttamisen mahdollisuus näin isossa yleisötapahtumassa. Lauantai oli tavalliseen tapaan ruuhkaisin päivä ja keskellä päivää otinkin parin tunnin vetäytymisen hiljaisempiin tiloihin kuulokkeet päässä. Teki kuulkaa hyvää!

Sunnuntai oli fanityttöilyn kultapäivä. Runousaamiaisen yhteydessä kävin pyytämässä Miki Liukkoselta signeerauksen O:hon, tapasin Ronja Salmen ja Mikko Toiviaisen ja sain nimmarit ja yhteiskuvat (nää tyypit on vaan supercooleja) ja tapasin vielä lempirunoilijani Susinukke Kosolan ja sain signeerauksen häneltäkin. Kanssabloggaajat naureskelivat jo loppupäivästä, kun olin niin täpinöissä tästä kaikesta. Sunnuntaina tapasin viimein Mitä luimme kerran -blogin Lauran, mikä oli mahtavaa! Laura on ihana ja cool ja yksi niistä kirjabloggaajista, joita ihailen eniten. Jos ette vielä lue Lauran blogia, niin hop hop!

Kirjamessuilla on aina ihana shoppailla ja tavata lempikirjailijoita, mutta parasta oli ehdottomasti seura. On ihanaa saada kasvot nimimerkeille muiden blogien takana ja fiilistellä maailman parasta asiaa, eli lukemista ja kirjoja, ihmisten kanssa jotka ovat samalla aallonpituudella. Kiitos siis kaikki ihanat bloggaajat, joiden kanssa sain pyöriä neljä päivää, ootte ihan parhaita! 

Mikä oli tämän vuoden kirjamessujen kohokohta teidän mielestä? Mun top kolmonen on muut bloggaajat, KirjaKallion lava ja kirjailijatapaamiset. En malta odottaa ensi vuotta

26. lokakuuta 2017

HELSINGIN KIRJAMESSUT 2017: Torstai 26.10.


Tänään ne vihdoin alkoivat, Helsingin kirjamessut! Aloittelin päiväni messukeskuksessa yhdentoista maissa hakemalla bloggaajapassin. Tuo yksi paperinpala muovitaskussa merkitsee minulle henkilökohtaisesti enemmän kuin osaan nyt ensimmäisen messupäivän iltana edes kertoa. Matkalla Messukeskukseen meinasin jopa liikuttua kiitollisuudesta ja innosta, tällainen nössö minä olen :-D

Ensimmäinen messupäivä kului lähinnä muiden bloggaajien ja kirjaostosten parissa. Oli ihanaa viettää aikaa ja vaihtaa ajatuksia näiden bloggaajien kanssa:

Hogwarts Library
Carry On Reading
Tuntematon lukija
Kirjavarkaan tunnustuksia
Hurja Hassu Lukija
Lukulahnan luola

Shoppailtua tietysti tuli myös, sillä mitä muuta kirjabloggaajat voivat tehdä kuin yllyttää toisiaan ostamaan kirjoja?? 

Kahden euron myyntipöydät saivat haalimaan kotiin seuraavat kirjat: Kissani Jugoslavia (vihdoin!), Kaksi ihmistä minuutissa, Jokapäiväinen elämämme sekä uusi Ghostbusters-dvd. 2 euron pöydistä löysin myös muutaman lastenkirjan läheisille joululahjoiksi. Sammakko Kustannuksen pisteeltä mukaan lähtivät Liv Strömquistin Kielletty hedelmä sekä Essi Jäntin toimittama Täyttä elämää ADHD:n kanssa. Makedonia-divarista taas löytyivät tämän päivän parhaat löydöt: J.R.R. Tolkienin Puu ja lehti sekä Tove Janssonin Taikatalvi vanhoilla pokkarikansilla. Tämä oli ainut joka minulta puuttui, nyt minulla on kaikki Muumit näillä kansilla! Helsinki Science Fiction seuran pisteeltä lähti mukaan myös pari pinssiä. Kaiken kaikkiaan suht maltillinen päivä ja hyviä löytöjä, mutta edessä on vielä kolme päivää kiusausten äärellä....

Ainoa ohjelma, jota ehdin käydä kuuntelemassa tänään, oli Anna-Leena Härkösen ja Marko Annalan keskustelu luovuudesta ja masennuksesta KirjaKallion lavalla, josta twiittailin pitkin keskustelua. Keskustelu oli hieno eikä todellakaan kärsinyt haastattelijan puutteesta. Molemmat kirjailijat olivat aitoja, rehellisiä ja silti valoisia puhuessaan vaikeasta aiheesta. Aiheesta olisi voinut keskustella ja jaksanut kuunnella vaikka loputtomiin ja se olikin hyvä päätös ensimmäiselle messupäivälle. KirjaKalliolla on ihan huikeaa ohjelmaa tulossa, sitä lavaa kannattaa seurailla pitkin messuja.

Kaiken kaikkiaan ensimmäisestä messupäivästä jäi todella hyvä fiilis. Ohjelmaa olisi voinut käydä kuuntelemassa enemmän, mutta onneksi tässä on vielä kolme päivää edessä! Parasta oli kuitenkin päästä oman henkisten ihmisten pariin, kiitos siis kaikille bloggaajille tästä päivästä♥ Huomenna taas nähdään, nyt suihkua ja palauttavia yöunia kohti!

24. lokakuuta 2017

Juri Nummelin(toim.): Sadan vuoden unet


Juri Nummelin(toim.): Sadan vuoden unet
Kustantanut: Jalava (2017)
Sivuja: 331
Arvostelukappale

Sadan vuoden unet on satukokoelma aikuisille, tutut ja vähän tuntemattomammatkin sadut uudelleen kerrottuina. Takakansi mainostaa masentunutta Ruususta, kenkäfetissi-prinssiä ja kampaamoon joutunutta taikapeiliä. Vaikka kokoelmassa on myös huumoria, yllätti se synkkyydellään ja vakavilla teemoillaan.

Kirjassa on 13 erilaisen kirjoittamistaustan omaavan kirjailijan muunnelmat saduista. Sadut ovat spekulatiivisen fiktion värittämiä ja jokainen kirjoittaja on ottanut alkuperäissaduista irti erilaisia asioita. Kokoelmassa väännellään niin tuttuja ja tuntemattomampia satuja kuin rakennetaan yleisten satujen elementtien pohjalta uutta. Monen kirjailijan inspiraation pohjalla on Grimmin sadut, jotka ovat raakoja ja karmivia itsessäänkin. Siihen kun lisätään suomalaisen spefi-kirjailijan mielenmaisema ja nykyaika, saadaan aikaiseksi yllättävänkin karmeita juttuja.

Omiksi lempisaduikseni nousivat huumoripitoisemmat sadut, kuten Vesa Sisätön Miten HairParadisen Viivi ja Paukku karkoittivat taikapeilin hengen (ja pelastivat maailman) sekä Marika Riikosen Lasikenkä. Jotenkin kaiken synkkyyden keskellä sellainen kieli poskella, pilke silmäkulmassa -meininki säväytti. Näistä saduista kun ei synkkiä elementtejä puutu: on kannibalismia, kidnappauksia, huumekartelleja ja lapsettomuuden uhkaa. Välillä jokin karmea asia todettiin vain yhdellä sivulauseella ja sitä jäi sitten itse vilkkaan mielikuvituksen ja vahvan empatian vangiksi, että miten lasten syöminen voidaan vaan ohimennen mainita?! Se ei kuitenkaan tarkoita, että sadut olisivat huonoja tai huonosti kirjoitettuja. Yksi hienoimmista elementeistä oli se, kuinka sukupuolta oli käsitelty eri tavoin, esimerkiksi Shimo Suntilan sadussa Tyttö nimeltä Kari. Vertauskuvallisin ja ehkä hienoimmin kirjoitettu satu oli mielestäni kokoelman avaava Johanna Venhon Sadan vuoden unet

En ole juurikaan lukenut suomalaista spekulatiivista fiktiota, joten tuli yllätyksenä kuinka karmeita tapahtumia ja vakavia aiheita satuihin sisältyi. Kokoelma oli kuitenkin hyvä yhdistelmä vakavaa ja huumorintajuista, tärkeitä aiheita ja hupsuttelua. Kirjailijoista vain Johanna Sinisalo oli minulle entuudestaan tuttu ja olikin hienoa päästä tutustumaan uusiin suomalaisiin kirjailijoihin näin kompaktissa paketissa. Sadan vuoden unet on lokakuuhun täydellinen kirja, kunhan muistaa tulla satumaailmoista takaisin.

22. lokakuuta 2017

Superlukumaraton 2: kooste


Ihanat Henna ja Lotta järjestävät pitkin syksyä lukumaratoneja ja tänään oli yksi niistä. Itse aloitin maratonini jo eilisen puolella ja viimeistelin suorituksen tänään. Sain jopa luettua kaiken, mitä suunnittelin! En tällä kertaa kirjoittanut päivittyvää postausta, kun se viimeksi jäi niin nolosti kesken, vaan päivittelin etenemistäni Instagramissa. Sinne muuten päivitän eniten kuulumisia myös tulevilta kirjamessuilta, jos kiinnostaa kurkkia messufiilistelyjä!

Superlukumaratonilla luetut kirjat:

Juri Nummelin (toim.): Sadan vuoden unet
Olin aloittanut tätä satukokoelmaa jo ennen maratonin alkua, maraton-saldo tämän kirjan osalta oli siis 218 sivua. Arvio tästä kirjasta tulossa vielä tässä kuussa!

Brian K. Vaughan & Fiona Staples: Saga vol. 2
Luin viime maratonilla tämän sarjakuvan ensimmäisen osan, joten nyt oli luontevaa lukea toinen. Luin tämän kokonaan eli 144 sivua. Sarjakuvat ovat kyllä mainioita maratonluettavia, suosittelen! Tämä sarja vaikutti ekassa osassa aika oudolta, mutta nyt olin päässyt jo sen makuun ja tykkäsin kovasti. 

Nämä maratonit ovat kyllä ihania ja saavat tietoisesti käyttämään somea vähemmän. Muutenkin lukeminen rullaa nyt todella hyvin, mikä on mahtavaa! Syksy on parasta lukuaikaa. 

HUOM! Kirjamessujen liput on nyt arvottu ja liput lähetetty voittajille. Kiitos kaikille osallistumisesta