29. toukokuuta 2016

Sarah J. Maas: A Court of Mist and Fury


Sarah J. Maas: A Court of Mist and Fury
Bloomsbury, 2016
626 sivua
Arvostelu: ♥♥♥♥♥

Rakkauteni Maasin kirjoihin on ailahtelevaista. Aina, kun on mennyt hetki siitä, että olen edellisen lukenut, alan kyseenalaistaa sitä, tykkäsinkö oikeasti niistä niin paljon, varsinkin kun tämän kirjan ympärillä on ollut hyvin ristiriitaista kohinaa. Tulin siihen lopputulokseen, että joka kerta kun Maas kirjoittaa uuden kirjan, sanon sitä lempikirjakseni häneltä. Maasin juonikuviot kehittyvät hienommiksi kirja kirjalta ja hän osaa kirjoittaa niin mukaansatempaavia ja sydäntä raastavia kirjoja, että hänestä on alle vuodesta tullut yksi suosikkikirjailijoistani. Tämä postaus sisältää juonipaljastuksia tämän sarjan ensimmäisestä osasta A Court of Thorns and Roses. Suosittelenkin lukemaan sen ja tämän, ja tulemaan sitten takaisin ;) Pahoittelen tämän postauksen suomen ja englannin kielen sekoittamista, tätä kirjaa on hankala suomentaa!

A Court of Mist and Fury (eli ACOMAF) jatkaa siitä, mihin A Court of Thorns and Roses loppui: Feyre kuoli taisteltuaan pahaa kuningatar Amaranthaa vastaan, ja seitsemän haltioiden High Lordia herättivät hänet eloon - haltiana. Ollessaan Amaranthan hovissa vuoren alla vankina, Feyre joutui tekemään kammottavia asioita pelastaakseen rakastettunsa Tamlinin ja koko haltiakansan. Tämä toinen osa alkaakin siitä, kun Feyre ja Tamlin ovat päässeet takaisin kotiin, mutta kaikki ei olekaan niin ruusuista kuin luulisi. Feyre kärsii posttraumaattisesta stressihäiriöstä ja Tamlin pitää häntä etäällä Spring Courtin asioista suojellakseen jo ennestään haurasta Feyreä. Mutkansa matkaan tuo Feyren tekemä sopimus Night Courtin High Lordin Rhysandin kanssa. Sopimuksen mukaan Feyren tulee viettää joka kuukaudessa yksi viikko Night Courtissa. Valitettavasti en voi kertoa tämän enempää juonesta, vaikka tämä onkin vain pintaraapaisu. Luvassa on kuitenkin niin paljon juonenkäänteitä ja kehitystä niin hahmojen kuin juonen kannalta, että jos vähänkin pidit ACOTARista, suosittelen lukemaan tämän.

On todella vaikeaa kirjoittaa tästä objektiivisesta näkökulmasta, koska kirja tarjosi hyvin tunteellisen lukukokemuksen. Olin raivoissani, kauhuissani, silmät täynnä sydämiä, itkin... Aikamoinen matka. Tämä kirja syventää Feyren ja Rhysandin hahmoja todella paljon, ja lukija pääsee vihdoin näkemään, millainen on Rhysandin hallitsema salaperäinen Night Court. Kirjan hahmoihin kiintyy, ja heitä rakastaa ja vihaa täydellä sydämellä. Tämä kirja oli huikea parannus ensimmäiseen osaan, joka ei sekään ollut huono. Tässä kirjassa käsiteltiin huikean isoja ja tärkeitä teemoja: trauman ja hyväksikäytön käsittelemistä, sitä millainen on hyvä ja terveellinen parisuhde, identiteettiä, johonkin yhteisöön kuulumisen tärkeyttä, sukupuolten ja rotujen välistä epätasa-arvoa, sitä kuinka kaikki eivät ole sitä, miltä aluksi näyttää... Mielestäni näitä teemoja käsiteltiin hyvin ja vaikka aluksi ajattelin tämän olevan enemmän "guilty pleasure"-kirja, se tarjoilikin paljon ajateltavaa.

Pari ihan pientä miinustakin löytyy, tosin vain toinen niistä koskee suoranaisesti tätä kirjaa. Olen lukenut nyt kuusi kirjaa Maasilta, ja en ole hänen kirjoitustyylinsä suurin fani. Jotkut pitävät siitä todella paljon, jotkut eivät. Runsas kuvailu ei haittaa, vaan lähinnä joidenkin sanojen toisto niin että ne hyppäävät silmille, ja se että joistakin lauseista näkee, että ne niistä on haluttu tehdä hienoja ja siteeraamiseen sopivia. Se on hyvin pieni miinus, ja ainut tähän kirjaan liittyvä. Toinen miinus liittyy lähinnä tämän kirjan lukijoihin. Arvostan kaikkien mielipiteitä, vaikka ne eriäisivät omistani, mutta tämän kirjan kohdalla alkoi ärsyttää, kuinka jotkut kohisivat ja kauhistelivat kirjan seksikohtauksista tarpeettoman paljon. Seksikohtausten kauhistelu vei tilaa keskustelulta muihin, tärkeämpiin asioihin liittyen, kuten esimerkiksi noihin teemoihin, joita tässä kirjassa käsitellään. Tämä on tietysti vain oma mielipiteeni, mutta toivoisin että tästä kirjasta keskustelu olisi avarakatseisempaa eikä jumituttaisi vain yhteen sen osa-alueeseen.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä mieltä muut ACOMAFin lukijat ovat ja kummasta tykkäätte enemmän, tästä sarjasta vai Throne of Glassista? Tällä hetkellä en itse osaa sanoa, tämä yllätti ihan täysin ja siitä tuli yksi juonellisesti parhaista kirjoista, joita olen lukenut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mikä kiinnosti, mitä ajatuksia heräsi, mitä ajatuksia haluat herättää? Kiitos paljon kommentistasi♥