24. toukokuuta 2017

Sarah J. Maas: A Court of Wings and Ruin


Sarah J. Maas: A Court of Wings and Ruin
Kustantanut: Bloosmbury
Sivuja: 705

"But that morning, as the sun rose over the world, we held tight. And did not let go."

Kevään yksi isoimmista "nuorten"kirjoista julkaistiin tämän kuun alussa. A Court of Wings and Ruin päättää Sarah J. Maasin ACOTAR-trilogian, joka alkoi Kaunottaren ja hirviön uudelleenkerrontana ja päättyi eeppiseen tarinaan rakkaudesta, sorrosta ja lukemattomasta määrästä hyvännäköisiä haltiamiehiä. Tämä postaus sisältää juonipaljastuksia kahdesta edellisestä osasta A Court of Thorns and Roses ja A Court of Mist and Fury.

A Court of Wings and Ruin (tuttavallisemmin ACOWAR) alkaa siitä, mihin edellinen osa jäi: Feyrestä on tullut High Lady of the Night Court, mutta hän joutuu palaamaan Spring Courtiin Tamlinin kanssa. Alusta asti on selvää, että Feyre ei aio lähteä sieltä ennen kuin on tehnyt tarpeeksi sabotoidakseen Tamlinin ja Hybernin kuninkaan suunnitelmat ihmisten maiden valloittamisesta. Edessä on sota, jota ei voi välttää. Tästä lähtee massiivinen tarina liikkeelle täynnä juonenkäänteitä, jälleennäkemisiä ja toinen toistaan tukalampia tilanteita.

Tämä on ehkä minulle tämän vuoden odotetuin kirja. Rakastin ACOMAFia ja sen loppu jätti odottamaan sarjan viimeistä osaa kuin kuuta nousevaa. En kuitenkaan pitänyt tästä ihan niin paljon kuin sarjan toisesta osasta. Pääpari Feyre ja Rhydand olivat suht stabiileja koko kirjan ajan, joten samanlaista huikeaa kehitystä ei nähty kuin ACOMAFissa. Koska kirja on kerrottu Feyren näkökulmasta, muiden hahmojen kehitykseen ei päästy niin lähelle ja syvälle kuin olisin toivonut. Kirja sai satumaisen loppunsa ja muistutti eniten siitä, että koko ajatus tästä sarjasta on alkanut sadusta. ACOWAR kuitenkin loppui sillä tavalla ja Maasin haastatteluja katsoneena on ilmeisesti niin, että jatkoa osan hahmojen kanssa on luvassa. Toivoin selkeämpiä ratkaisuja, mutta en voi väittää, etten lukisi tulevia osia, kun ne ilmestyvät. Jotenkin tästä sarjasta on vaikea sanoa mitään kovin tyhjentävää tai viisasta, sillä luen nämä kirjat aina hirveällä vauhdilla (tämän parissa päivässä heti kuun alussa) ja jotenkin koen, että näistä kirjoista on antoisampaa puhua kun niitä lukee ja fiilistellä siinä samalla. Mutta tämä on kyllä yksi viihdyttävimmistä sarjoista, mitä olen lukenut, sitä ei voi kieltää.

Sarah J. Maasin kirjoista puhuttaessa on pakko ottaa esille niiden ongelmallisuus. Kirjoissa on seksuaalivähemmistöjen edustajia ja niissä esimerkiksi posttraumaattista stressiä käsitellään todella hienosti. Kuitenkin esimerkiksi Maasin mieskuva ja seksuaalisten traumojen käsittely ei aina ole kaikkein onnistunein. Hänen kirjansa puhuttavatkin ja herättävät kritiikkiä monissa lukijoissa. Koska kirjaa markkinoidaan nuorille (vaikka nuortenkirjallisuutta ei se ole vaan sopii paremmin aikuisemmille lukijoille), on mielestäni tärkeä ottaa näitä asioita esille ja keskustella niistä. 23-vuotiaana lukijana esimerkiksi Maasin mieskuvaa pystyy tarkastelemaan kriittisesti ja naureskelemaan ylimaallisen komeille ja maskuliinisille hahmoille, mutta esimerkiksi 15-vuotiaana olisin tuskin sitä osannut tehdä. Tämä siis vain varoituksen sanana niille, jotka kirjan meinaavat lukea. Internet on pullollaan rakentavaa ja vähemmän rakentavaa kritiikkiä Maasin kirjosta, jos näihin aiheisiin haluaa perehtyä lisää. Lukijana suhtaudun näihin kirjoihin ennen kaikkea viihteenä ja huumorilla ja sillä suhtautumisella kehotan tarttumaan näihin kirjoihin. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mikä kiinnosti, mitä ajatuksia heräsi, mitä ajatuksia haluat herättää? Kiitos paljon kommentistasi♥