25. maaliskuuta 2017

Runopäiväkirja, osa 2: Wallin, Snellman ja Tikkanen

Vihdoin olen lukenut muutaman runokokoelman, joista kirjoittaa! Aloin pitämään "päiväkirjaa" lukemistani runokokoelmista tänä vuonna ja ensimmäisen osan voit käydä lukemassa täällä. Tällä kertaa esittelyssä on kolme naisrunoilijaa, joista yksi oli ennestään tuttu ja kaksi uutta runoilijaa minulle. Omppu Martinin ylläpitämä #runo100-haaste jatkuukin koko vuoden, joten siinä on muillekin hyvä syy tarttua runokirjaan. 


Kristiina Wallin: Kaikki metrit ja puut
Kustantanut: Tammi (2012)
Sivuja: 70
Lempirunot: Viimeinen tanssi, lähikuva tekee merestä tunnistamattoman

"Illalla tanssija kiipeää syliini, hänen ruumiinsa sykertyy kuin lapsi sykertyy peiton alle, yölampun valoturvaan. Kuinka sinua pitelisin ettet lakkaisi hengittämästä, ettet putoaisi kuin syyskuinen läpäisevä päivä, maatuva valo, keveänä, kahisevana. Mutta kun nostan katseeni, tanssija tanssii puun alla, oksilla ja laiturilla, pinnalla, pohjassa ja pohjasta läpi."

Tämä on ensimmäinen kokoelma, jonka luin Wallinilta ja hänen neljäs runokokoelmansa. Näistä kolmesta kokoelmasta Kaikki metrit ja puut leikittelee eniten runojen muodoilla ja kielellä. Jostain syystä sanavalinnoista ja kielen kulusta tuli mieleen Riikka Pulkkinen, mikä on mielestäni positiivinen mielleyhtymä. Tähän kokoelmaan kesti jonkin aikaa päästä sisälle, eikä se ollut ehkä helpoimmasta päästä. Aion kuitenkin lukea sen uudelleen useampaan kertaan, sillä joskus haastavammat runot vain tarvitsevat aikaa kypsyä. Aion myös tarttua muihin Wallinin kokoelmiin tulevaisuudessa. 



Anja Snellman: Öisin olemme samanlaisia
Kustantanut: Siltala (2011)
Sivuja: 90
Lempirunot: Muuta en tiedä, Talven jälkeen

"Öisin olemme samanlaisia,
vanhat varjomme kaivautuvat
kyljistämme
eikä niistä ole enää edes seuraamaan meitä
saati peittämään ainaisia erheitämme"

Anja Snellmanilta on ilmestynyt kolme runokokoelmaa ja nyt olen lukenut ne kaikki (aiemmista kokoelmista postaus täällä). Snellmanin Antautuminen-romaani teki minuun suuren vaikutuksen, mutta hänen runonsa eivät ole minua varten. Välillä Snellmanin kieli on kaunista ja runot oivaltavia, mutta välillä ne ovat turhan arkisia eivätkä iske minuun. Tämän, kuten Snellmanin Saa kirjoittaa -kokoelman, teemoina olivat rakkaus huippukohtineen ja eroineen sekä vahvasti myös Kreikka, joka Snellmanille on rakas. Kuitenkin tuli sellainen olo, että olen lukenut näitä runoja jo ennenkin ja olisin kaivannut jotain uutta ja yllättävää. 


Märta Tikkanen: Vuosisadan rakkaustarina
Suomentanut: Eila Pennanen
Kustantanut: Tammi (1978)
Sivuja: 173
Lempirunot: sivuilla 108, 130 ja 168 (runoja ei oltu nimetty)

"Nyt on aika
siskot
romuttaa
huono omatuntomme

tämä yhteiskunta
elää
huonon omatuntomme turvin"

Ah! Ah! Tämä oli niin hieno. Ensimmäinen lukemani teos Tikkaselta, mutta ei jää viimeiseksi. Miehen alkoholismiin ja kaltoinkohteluun keskittyvä runokokoelma ei ole helppo aiheeltaan, vaan se tulee ihon alle ja jää sinne. Teos oli kuitenkin näistä kolmesta helpoin lukea ja se oli myös lempparini, vaikuttava ja feministinen. Tärä suosittelen ihan kaikille, tästä on tuntumani mukaan helppo aloittaa runojen lukeminen ja minkälaisen alun siitä saakaan!

Minkä runokokoelman sinä luit viimeksi?

4 kommenttia:

  1. Olen surkean huono runoihminen, ja viimeksi luin Antti Holman Kauheimmat runot, mikä todistanee asian :D Mutta se on hyvä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä en olekaan lukenut! Jotenkin vierastan sitä, kun en tiedä alkuperäisiä runoilijoita, niin pelkään etten ymmärtäisi Kauheimpia runoja :D Etkä ole yhtään surkea tai huono, olet lukenut runoja ja se on pääasia ♥

      Poista
  2. Oijoi, nyt pitää merkitä tuo Tikkasen teos huutomerkillä lukulistaan! Olen tässä kuussa lukenut huomaamattanikin yllättävän paljon runoja: Szymborskan Hetki-kokoelman (vihdoin) loppuun, Rupi Kaurin milk & honeyn, Kantelettaren ja osan Baudelairen Pahan kukista. Pakko myöntää että milk & honey iski aika lujaa vaikka suhtauduin siihen aluksi vähän skeptisesti. Runomitassa on tullut muutenkin vietettyä aikaa Kalevalaa ja Runebergia lukien. Taitaa minustakin runotyttö kuoriutua, haha :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeee, hyvä sinä!! milk&honey oli kyllä tosi hyvä, sopivan helppo ja kuitenkin ihon alle menevä. Mä en oo lukenut nyt kuin näistä kaks tässä kuussa, pitää petrata ens kuussa, tai sit ottaa loppukiri ;D

      Poista

Mikä kiinnosti, mitä ajatuksia heräsi, mitä ajatuksia haluat herättää? Kiitos paljon kommentistasi♥